Home

Vanhemmuus lastensuojelulaitoksessa

Mitä minulle kuuluu kesän korvalla?

Näin kesän alkuvaiheessa olen laiskotellut, nauttinut viileästä ilmasta ja ah' niin ihanan makuisesta ja tuoksuisesta kalkkunanfileestä. Miten grilliruoka voikaan tuoksua niin hyvältä! Tuoksu leviää ainakin kilometrin säteelle ja naapurikoirat ovat kateellisia herkustani. Minulle ei kuitenkaan ole annettu lupaa jakaa sitä laajemmalti, joten syön sen itse. Ikävää, mutta minun on sopeuduttava talon sääntöihin ja ne kieltävät liikkumisen yksin oman tontin ulkopuolella. Herkutellessani ja laiskotellessani ole miettinyt tärkeitä asioita ja haluan jakaa ne kanssasi.

Lapsella on oikeus turvallisiin, kasvua ja kehitystä edistäviin vanhempiin. Vanhempien tehtävänä on ensisijaisesti mahdollistaa lapsen selviytyminen hengissä elämän ensimmäisinä vuosina riittävällä vuorovaikutuksella, huolenpidolla ja ravinnolla. Sen jälkeen keskeistä on turvallisten olosuhteiden luominen ja laajemman sosiaalisen kanssakäymisen opettaminen ja mahdollistaminen. Mukaan tulevat kaverit, sukulaiset ja päiväkodin sekä koulun aikuiset ja muut lapset. Murrosiässä vanhemmat toimivat edelleen turvallisina aikuisina, joita vastaan voi kapinoida ja kiukutella. Kaikesta rähjäämisestä huolimatta vanhemmat ovat paikalla tarvittaessa, huolehtivat tarpeista ja auttavat ongelmien ratkaisuissa tarpeen mukaan.

Joidenkin lasten kohdalla todellisuus kuitenkin eroaa edelläkuvatusta. Meille tulevilla lapsilla on usein taustalla ongelmallisia kokemuksia vanhemmuudesta. Vanhemmuus ei ole toteutunut tarpeiden mukaan, vaan lapsi on voinut kohdata välinpitämättömyyttä, hyväksikäyttöä, osaamattomuutta, päihteitä, väkivaltaa ja hylkäämisiä; mahdollisesti avioero ja siihen liittyvä taistelu ja katkeruus ovat muuttaneet vanhemman roolia. Tällöin arjen olosuhteet eivät ole mahdollistaneet turvallista kasvua ja kehitystä.

Olosuhteista riippuen lapsen kokemus aikuisista ja vanhemmuudesta voi olla rikkinäinen ja toisinaan pelottavakin. Kotona olevat aikuiset eivät olekaan turvallisia ja huolehtivia, vaan jopa vaarallisia ja pelottavia. Meillä lapsella on mahdollisuus kokea toisenlaista vanhemmuutta, sijaisvanhemmuutta. Toisenlaiset vanhemmat, jotka keskustelevat asioista, ja keskittyvät hoitamaan lapsia ja yhteisiä kodintöitä, kuten tiskausta, siivousta, ruuanlaittoa, ruohonleikkuuta, kasvimaata ja kukkia tai yhteisiä kauppareissuja, pihaleikkejä ja iltasatuja. Toisin sanoen, eletään yhdessä ennalta-arvattavaa, luotettavaa ja ”tylsää” arkea. Tämä on juuri sitä mitä kaltoinkohdellut ja hylätyt lapset tarvitsevat; toisenlainen malli arjen elämästä, jossa jokainen huomioidaan yksilöllisesti ja sekä lapset että aikuiset tulevat kuulluiksi.

Ammatilliset aikuiset uskaltavat ja jaksavat olla lähellä ja osoittaa hyväksyntää käyttäytymisellään vaikeissakin tilanteissa, jotta lapsi tietää aikuisen välittävän ja huolehtivan hänestä. Murrosiässä, kun kaikki ottaa päähän ja lapsi sekä vihaa että inhoaa vanhempiaan, vanhemmat jaksavat silti rakastaa ja välittää ja myös osoittavat sen. Jos omat vanhemmat eivät pysty tähän, on aikuisia, joilla on kyky ja halu kestää lapsen raivo ja tuska järkähtämättä. Aikuisia, jotka haluavat varmistaa, että lapsen kehitys saisi edetä lapsuudesta aikuisuuteen omaa luonnollista vauhtiaan. Se vaatii aikuisilta voimaa sanoa ”ei”, kun on kysymys turvallisuuden luomisesta ja rajoista.

Meillä on töissä useampi aviopari. Se tuo kodinomaisuutta laitosympäristöön ja perheen sisäisiä suhteita avoimen tarkastelun alle. Lapsella on mahdollisuus seurata erilaisia parisuhteita, joita lapsi voi tutkailla rauhassa. Lapsi voi havaita hyväksyvää vuorovaikutusta, riitoja ja sopimisia ilman väkivallan uhkaa tai kuukausien kiukuttelua. Hän voi havainnoida huumorin käyttöä vuorovaikutuksen ongelmatilanteissa, ja miten se laukaisee vaikeita tilanteita ja auttaa yhteisymmärryksen rakentamista. Kaiken perustana on lapset huomioiva toiminta ja välittävät aikuiset.

Tämä tarkoittaa jatkuvaa läsnäoloa arjen tilanteissa ja lapsen ongelmien kuuntelua sekä niiden käsittelyyn pysähtymistä. Ongelmien käsittelyä ja ratkaisujen etsimistä harjoitellaan yhdessä lapsen kanssa hänen kehitystasonsa mukaisesti. Aikuiset eivät anna valmiita vastauksia, vaan pohtivat yhdessä lapsen kanssa, miten erilaisissa ongelmatilanteissa voi toimia. Lapsen ongelmatilanteet voivat olla monenlaisia ja liittyä kaverisuhteisiin, koulun opettajiin tai harrastuksiin. Tai ne voivat liittyä oman biologisen perheen asioihin, jotka huolestuttavat lasta. Lapsi voi kokea huolta siitä, miten äiti selviää tai pärjääkö isä.

Meillä on mummu ja pappa, jotka huolehtivat lapsista kuin omista lastenlapsistaan. Suloinen pieni koira kulkee heidän mukanaan ja tarjoaa halauksia ja kosteita suukkoja, hellää huolenpitoa. Sen lisäksi ovat vanhemmat, jotka ovat turvallisia ja vähän hitaita. Rauhallisia kotitöiden tekijöitä ja iltasatujen lukijoita. Kolmantena mallina on vauhdikkaampi nuori pari, jonka kanssa pääsee laskettelemaan, uimareissuille tai pelaamaan erilaisia pelejä. Lasten toiveiden ja taipumusten mukaan. Luotettavia, läsnäolevia aikuisia, joiden kanssa voi harjoitella elämän taitoja ja riitelyäkin.

Meillä yhteiseloon osallistuva lapsi saa mallin toisenlaisesta perhe-elämästä. Elämä ei olekaan panoja, ryyppäämistä ja tupakointia, vaan yhteisiä koti-iltoja, ruohonleikkaamista ja monopolin pelaamista. Yöaikaan lapsi voi nukkua yönsä rauhassa ilman pelkoa. Jos hän herää yöllisiin painajaisiin, aina löytyy luotettava aikuinen lohduttamaan ja auttamaan uudestaan uneen lämpimän kaakaon tai silityksen kanssa.

Erilaisten toimintamallien havainnointi, niiden vuorovaikutukseen osallistuminen ja kokemuksien yhteinen käsittely ovat mallioppimisen perusta. Se antaa mahdollisuuden uudenlaiseen aikuisuuteen, jossa lapsi ei välttämättä toista oman perheen kulttuuriperintöä vaan kykenee valitsemaaan uudenlaisen tavan elää ja olla aikuinen omille lapsilleen. Tähän pyrimme ja tätä toivomme kaikille lapsille, joiden lapsuudessa vanhemmuus ei toteudu kasvua tukevalla tavalla.

Juhannuksena se näyttäytyy perheen yhteisenä ajanviettona. Käydään uimassa, pelataan pelejä ja syödään hyvää ruokaa. Ja taidetaan vähän seurailla kesäyön valoisuuttakin.