Home

Miksi ihmiset ovat ilkeitä toisilleen?

Nyt on todella paha mieli. Olen oikeastaan hyvin surullinen ihmisten huonosta käyttäytymisestä. Koirat eivät kyllä käyttäydy niin. Eivät koskaan. JOS joskus tulee erimielisyyksiä, niin ne ratkotaan heti, murisemalla ja haukkumalla. Sen jälkeen voidaan yhdessä nukkua kuonot toisiaan vasten ja nauttia levosta.

En ole koiramaailmassa tottunut sellaiseen, että ensin kiehnätään vieresssä ja leikitään yhdessä samoilla leluilla. Voidaan jopa syödä saman luun eri päitä, ja yht'aikaa, kun oikein ollaan hyviä kavereita.

Aaah! Siihen olen kyllä tottunut.

Mutta en siihen, että sitten mennään nurkan taa piiloon ja yritetä kaivaa kuoppaa kaverille. Ei, se tuntuu tosi kummalliselta ja epäreilulta, suorastaan petolliselta. Outoa.

Mitä iloa ihminen saa siitä, kun tekee toiselle tarkoituksella pahaa? Levittää perättömiä juoruja ja yrittää vahingoittaa tahallisesti? Olen tarkkaan ja pitkään miettinyt asiaa aina päiväunien aikana.

Olisiko niin, että ihmisten kesken hyvän olon määrä on vakio. Eli jos saan toiselle pahan mielen, saan kaverin masentumaan tai itkemään surusta, niin silloin minulle kasaantuu hyvää oloa omasta ja toisen puolesta. Silloin se olisi ymmärrettävää. Siis jos on paha olo, on ehkä syyllistynyt johonkin hölmöön temppuun, joka harmittaa, voi kuitenkin saada itselle hyvän olon, kun tekee ilkeän tempun toiselle. Voisiko se todella toimia niin? En kyllä usko.

Koiramaailmassa se ei toimi näin. Ilkeä koira jää yksin ja muut pitävät hauskaa yhdessä ja leikkivät keskenään. Sen jälkeen kun ilkiö on lopettanut ilkeilyn ja on ystävällinen muille, pääsee hänkin mukaan muiden leikkeihin. Ei aikaisemmin. Koiramaailmassa hyvän olon määrä ei ole vakio, vaan hyvän olon jakaminen lisää hyvää oloa. Siksi ilkeilyä ei hyväksytä koiramaailmassa. Voi olla, että ihmisten maailmassa toimivat erilaiset säännöt.

Miten tämä vaikuttaa perheessä? Voiko isä siirtää oman pahan olonsa ensin äitiin, äiti siirtää sen isosiskoon ja isosisko pikkuveljeen ja pikkuveli koiraan? Ai, kun tuntuu ikävältä ketjulta. Kukaan ei ole silloin turvassa. Aina voi kulman takaa tulla joku, joka haluaa siirtää pahan olon minuun. Silloinhan en voisi liikkua ollenkaan päiväaikaan, koska en halua mukaan tällaiseen ketjuun.

Voisiko koira suojautua ilkeilyltä kiertymällä kerälle ja esittämällä että nukkuu? Voisi jopa kuorsata hämäykseksi. Samalla voisi tarkkailla, kuka on ilkeilijä tänään. Kun sen havaitsee, voisi yrittää parantaa ihmisen nuolemalla kasvot puhtaiksi. Tai voisi laittaa pään polvelle ja katsoa kauniisti. Jos ilkeys silloin pelästyisi ja lähtisi pois. Kaikki voisivat viettää nautinnollista koiranelämää. Kelliä, syödä ja leikkiä toisten kanssa. Ja nukkua yönsä hyvin, kun ei ole ilkeilyn kohteena eikä tarvitse itse olla ilkeä. Jotenkin tuntuu pienessä päässä siltä, että ilkeilijällekin jää kuitenkin paha olo. Ei se taida siitä hyväksi muuttua, vaikka pahaa oloa jakaakin eteenpäin.

Surullista, voi kun ihmiset olisivat enemmän meidän koirien tapaisia. Minä voisin jopa luuni jakaa emännän kanssa, jos se auttaisi asiaa. Emäntä tietenkin haluaisi luun pienemmän pään, sillä kun on heikommat hampaat. Yhdessä nautittaisiin mukavista mauista.

Seuraavaan kertaan,
wuff